Vapaan sivistystyön koulutusstrategiaprosessi Varsinais-Suomessa

Tiivistelmä artikkelista:
Vapaan sivistystyön koulutusstrategiaprosessi Varsinais-Suomessa

”Kirjoitus julkaistaan kokonaisuudessaan Kansalaisopistojen liiton toimittamassa artikkelikokoelmassa. Se ilmestyy kevään aikana sähköisenä versiona Kansalaisopistojen liiton sivuille osoitteeseen www.ktol.fi”.

Vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoilla on monia erityisiä tehtäviä, joista monet on määritelty myös laissa. Tehtävistä löytyy useita yhtäläisyyksiä, joiden varaan vastuullista yhteistyötä voi hyvin rakentaa. Näihin lukeutuvat muun muassa paikallisiin sivistystarpeisiin vastaaminen, koulutuksellisen vastuun ja oikeudenmukaisuuden lähtökohdat, elinikäisen oppimisen ja aktiivisen kansalaisuuden tavoitteet sekä koulutuksen omaehtoisuus ja avoimuus kaikille. Tärkeimmät eroavuudet oppilaitosmuotojen välillä käsittääkseni sijoittuvat seuraaville ulottuvuuksille: kohderyhmät, ammatillinen painotus, koulutusmuodon perinteet ja koulutuksen organisointi. Oikein oivallettuna myös eroavuudet voivat edesauttaa yhteistyötä.

Varsinais-Suomessa toimii kuusi kansanopistoa, kuusitoista kansalais- tai työväenopistoa sekä Turun kesäyliopisto. Maakunnassa on tarjolla myös valtakunnallisten opintokeskusten aluetoimintaa. Vapaan sivistystyön toimijoiden välinen yhteistyö alueella on tapahtunut enimmäkseen koulutusmuodoittain, esimerkiksi kansalaisopistojen kesken. Myös valtakunnalliset liitot ovat etupäässä keskittyneet oman koulutusalansa yhteistyökysymyksiin.

Vapaan sivistystyön vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat

Vapaan sivistystyön Varsinais-Suomen aikuiskoulutusstrategia 2015 teemaryhmän yhteistyön erityisenä pontimena oli selvästikin huoli vapaan sivistystyön tulevaisuudesta, mutta myös suomalaisen yhteiskunnan ja sen kansalaisten hyvinvoinnista perinteisten koulutusrakenteiden ollessa vaaravyöhykkeessä.

Työryhmä arvioi SWOT -analyysimallia käyttäen vapaan sivistystyön oppilaitosten valtakunnallista ja maakunnallista/paikallista toimintaympäristöä. Analyysissä todettiin, että vapaan sivistystyön koulutusmuodoilla on omat kohderyhmänsä, toiminta-alueensa, strategiansa sekä suuri vapaus ja valmius järjestää joustavasti asiakkaiden tarpeiden mukaista koulutusta. Koulutusjärjestelmän sisällä vapaan sivistystyön tunnettuus on kuitenkin heikkoa. Toimintaa haittaavat imagon epäselvyys ja arvostuksen puute, minkä vuoksi vapaan sivistystyön opintojen tunnistaminen ja tunnustaminen on erittäin vähäistä. Sekä globaali että lokaali muutostilanne edellyttää uusia ratkaisuja.

Varsinais-Suomen vapaan sivistystyön yhteiset tavoitteet

 
Vapaan sivistystyön työryhmän tehtäviin kuului määritellä yhteisten päämäärien mukaiset koulutusalakohtaiset tavoitteet. Työryhmä otti tavoitemäärittelyssä huomioon vapaan sivistystyön lain yhteistyövelvoitteen: Vapaan sivistystyön oppilaitosten tulee olla yhteistyössä muiden alueella toimivien tai valtakunnallisten vapaan sivistystyön oppilaitosten, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen kanssa. Työryhmä huomioi myös laissa määritellyn toiminnan tarkoituksen (ja tavoitteet): Vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta.


Tavoitemäärittelyssä vaikuttivat lisäksi oppilaitosmuotojen erityispiirteet, vapaan sivistystyön traditio (mm. sivistysidea, lähipalvelu sekä hyvinvointiteema) sekä nykyinen yhteiskunnallinen tilanne.

Uutta puhtia koko vapaan sivistystyön kentälle?

Varsinais-Suomen koulutusstrategiatyöskentely on ollut merkittävä vapaan sivistystyön yhteistoiminnan aktivoija. Uusin koulutusstrategiaprosessi tuotti kaksi merkittävää yhteistyön avaintoimintoa: koulutuksen ennakointi sekä hanketoiminta. Avaintoiminnot kattavat parhaimmillaan useat eri koulutusmuodot, mukaan lukien vapaan sivistystyön lainsäädännön edellyttämän korkeakouluyhteistyön. Ensimmäinen koulutuksen ennakointiseminaari järjestettiin maaliskuussa 2013, jolloin yhteistyö Varsinais-Suomen koulutusstrategian puitteissa sai konkreettisia muotoja. Koulutusstrategia tulee myös olemaan käyttökelpoinen viitekehys Varsinais-Suomen vapaan sivistystyön yhteistyölle.


Eri koulutusmuodoilla ja oppilaitoksilla on hyvin moninaiset yhteistyöverkostot. Yhteistyötä tehdään muun muassa kansainvälisesti, erilaisten järjestöjen, kuntatoimijoiden ja muiden oppilaitosmuotojen kanssa. Osaava-täydennyskoulutushankkeet ovat oiva esimerkki toimivasta yhteistyöstä. Muita hyviä yhteistyömuotoja ovat muun muassa Perhetalo Heideken Turussa sekä Salon kansalaisopiston ja nuorisotoimen yhteiskampanja nuorten houkuttelemiseksi mukaan kansalaisopistojen toimintaan.

Varsinais-Suomen koulutusstrategian perustana on niin kutsuttu klusterimalli. Alueen vapaan sivistystyön organisaatiot voisivat muodostaa vastaavanlaisen kokonaisuuden. Tähän on mahdollista hakea pontta esimerkiksi Varsinais-Suomen Ilo oppia -kansalaisopistoverkostosta, joka on vuosia pitänyt yllä yhteistyöfoorumia alueen kansalaisopistotoiminnan kehittämiseksi. Katselemalla ennakkoluulottomasti ympärilleen voi löytää ratkaisuja vapaan sivistystyön huolenaiheisiin.

Vapaan sivistystyön perustehtävät ja yhteistyön perustelut ovat niin ilmeisiä, että on rohjettava toimia yhdessä, jotta imago paranee, tunnettuus lisääntyy ja yhteiskunnallinen merkittävyys sekä vaikuttavuus kasvavat paikallisten ja alueellisten tarpeiden mukaisiin mittoihin. 


"Määrättömiä ovat elämän vaarat, ja yksi niistä on turvallisuus", totesi Goethe.

Juhani Pörtfors
Auralan kansalaisopiston toiminnanjohtaja

Ideasta kurssiksi - koulutuspäivän herättämiä ajatuksia

Hei,
viime viikon perjantaina INNO-OPPI -hankkeessa järjestettiin Ideasta kurssiksi – koulutuspäivä Auralan kansalaisopistossa. Kouluttajana toimi organisaatiokehittäjä Hanne Koli, jolla on vahvaa kokemusta vapaan sivistystyön sekä yleissivistävän opetuksen puolelta.
Koulutuspäivän otsikon mukaan kurssilla etsittiin tapoja ja keinoja miten saadaan muutosta kurssimalleihin. Ennen suunnittelun aloittamista mietittiin yhdessä niitä tekijöitä, mitkä vaikuttavat siihen, että kursseja tulee uudistaa ja niiden sisältöjä katsoa uudessa valossa. Opettajat miettivät laajasti vapaan sivistystyön toiminta-aluetta sekä peilasivat opiskelijoiden odotuksia opetuksen laatuun ja opetustapoihin. Opetuksen kehittymistä tarkasteltiin myös muiden opetusaloja kautta.

Uudistamisen taustalla on paljon kysymyksiä, kuten miten saada opiskelijat kiinnostumaan ja tulemaan kursseille? Miten saada asiakkaat tulemaan kurssille ensimmäisen tapaamisen jälkeen uudestaan ja miten heidät saisi tulemaan kurssille myös seuraavana lukukautena. Hyvin toimivia rakenteita ei kannata syyttä suotta lähteä uusimaan vaan mukaan voi tuottaa uusia ja erilaisia kurssikokonaisuuksia. Aika on muuttunut ja kansalais- ja työväenopistot etsivät paikkaansa lähipalvelutuottajan kuntalaisille. Kilpailu asiakkaiden vapaa-ajasta on kovaa. Vapaa sivistystyön vahvuudet ovat laaja-alaisessa asiakaskentässä ja joustavassa organisaatiomallissa.

Muutosta kurssimalleihin lähdettiin ideoimaan koulutuspäivänä yhdessä. Kouluttaja vahvisti ajatusta - jakamalla kukaan ei menetä mitään vaan samalla saa itse uusia ideoita ja ajatuksia. Uudistamisen näkökulmaksi otettiin ilmiöpohjainen oppiminen, jossa yhteiskunnan ja koulun välille rakennetaan siltoja. Opetuksen suunnittelussa huomioidaan opeteltavan asian käyttöyhteydet ja tarve. Tätä lähdettiin työstämään ainerajoja ylittävästi. Työpareina saattoi toimia musiikki ja kielet, kielet ja kädentaidot, tietotekniikka ja kuvataiteet. Kaikki oli mahdollista. Uusia kursseja hahmoteltiin tarvelähtöisesti yhteiskunnan eri näkökulmista.

Ideasta kurssiksi koulutuspäivä on kahden päivän mittainen kokonaisuus, josta seuraava osuus pidetään la 13.4. Auralan kansalaisopiston tiloissa. Ensimmäisen koulutuspäivän ideoita työstetään eteenpäin suunnittelun eri vaiheiden kautta. Ilo oppia! –verkoston opettajat tervetuloa mukaan!

Asiakaspalvelu verkossa – opistot mukana sosiaalisessa mediassa

Opistojen asiakaspalvelu on laajentunut perinteisten asiakaspalvelumuotojen lisäksi Internettiin. Yleisin opistossa käytettävä asiakaspalvelusovellus on HelleWi – asiakastietojärjestelmä, minkä kautta asiakkaat pystyvät tutustumaan kurssitarjontaan ja ilmoittautumaan kursseille.  HelleWin lisäksi sosiaalinen media on noussut yhdeksi asiakaspalvelukanavaksi.  Sosiaalisen median on vuorovaikutteinen ja antaa uusia mahdollisuuksia palvella asiakkaita. Sosiaalinen media avaa mahdollisuudet tavoittaa myös sellaisia asiakasryhmiä, joille verkossa oleminen arkipäivää, mutta joille opistojen toiminta on vierasta.

INNO-OPPI –hanke järjesti Asiakaspalvelu verkossa –koulutuksen opistojen sihteeri- ja asiakaspalveluhenkilöstölle, rehtoreille sekä suunnittelijaopettajille. Koulutuspäivän aluksi Somero-opiston kurssisihteeri Riitta Ryhtä kertomalla miten Someron opistossa asiakaspalvelu toimii verkossa. Somero-opisto on mukana sosiaalisessa mediassa monin eri tavoin. Asiakkaita myös kannustetaan tutustumaan eri sovellusten kautta tehtyyn materiaaliin. Riitta Ryhdän monipuolinen ote ja esimerkit avasivat hienosti koulutuspäivän innostaen kuulijoita miettimään sosiaalisen median mahdollisuuksien soveltuvuutta oman opiston työhön.

Riitta Ryhdän avauksen jälkeen koulutuspäivä jatkui kouluttaja Harri Lakkalan kanssa (Intosome Oy). Hänen kanssaan tutustuttiin sosiaaliseen mediaan ilmiönä, miksi siihen tulisi lähteä mukaan ja mitkä ovat sosiaalisen median mahdollisuudet vapaassa sivistystyössä. Itselleni päällimmäiseksi ajatukseksi jäi mieleen se, että sosiaalisessa mediassa käydään keskusteluja, olimme siellä mukana tai emme. Emme pysty vaikuttamaan siihen keskustelleenko meistä vai ei, mutta voimme olla mukana keskustelemassa tai nostamassa esiin meille tärkeitä puheenaiheita.

Opistoissa tällä hetkellä yleisimmin käytetty sosiaalisen median muoto on opistojen omat Facebook-sivut. Sivujen kautta on mahdollista tukea opiston muuta tiedottamista sekä markkinointia. Tiedottamis- ja markkinointi muotona Facebook on edullinen, mutta se sitoo työvoimaa ja resursseja. Sosiaalisen mediaan on helppo hypätä mukaan, mutta pitkäjänteinen mukana oleminen on hyvä sisällyttää osaksi viestintästrategiaa. Mitä sosiaalisessa mediassa mukana olemisella tavoitelleen, miten olemme mukana ja miten vastataan positiivisiin ja negatiivisiin palautteeseen? Lakkalan kanssa kävimme läpi erilaisia riskejä sekä tapoja vastata negatiiviseen palautteeseen.

Sosiaalinen media on opistoissa nykypäivää ja antaa monipuolisen välineistön tukemaan opiston tiedotus – ja markkinointityötä. Sen avulla on mahdollista luoda asiakaskontakteja sekä pitää yllä keskustelua. Kentän ääni opistotyössä on erittäin tärkeää, jotta osaamme vastata niihin kurssi- ja koulutustarpeisiin, jota paikallisesti esiintyy. Sosiaalinen media on yksi väline kentän äänen kuulemiseksi ja sen käyttö vaatii opettelua. Toimiminen sosiaalisessa mediassa tulisi olla luontevaa ja helposti lähestyttävää. Sitä ei pidä arkailla, mutta tulee kuitenkin muistaa hyvät käyttäytymistavat. Tärkeää on olla mukana niillä resursseilla joita on mahdollista käyttää pitkällä aikajänteellä. Välineitä voi ottaa mukaan sitä mukaan kun niiden ylläpitäminen on mahdollista.

Asiakaspalvelu verkossa - koulutuspäivä antoi mielestäni laajan näkemyksen sosiaalisen median eri välineistä sekä niiden eri käyttötavoista. Tästä on hyvä jatkaa työtä sosiaalisen median parissa. Kiitos kouluttajille!

Hankekoordinaattori
Miia Lehtonen

TERVEISIÄ TAMMISEMINAARISTA!

Kansalaisopistojen liiton (KOL ry.) järjestämä Tammiseminaari järjestettiin tänä vuonna Helsinki-Tukholma- risteilynä. Seminaarin aiheina oli pohjoismainen aikuiskoulutus, ohjaus ja neuvonta sekä osaamisen johtaminen eri Pohjoismaissa. Seminaarissa käsiteltiin myös kansalaisopistojen ennakointitutkimuksen tuloksia sekä nostettiin esiin kansalaisopistokentän ajankohtaisia kehittämiskohteita.  Seminaariin osallistui yli sata opistokollegaa eri puolelta Suomea. Seminaarialustusten lisäksi ohjelmassa oli myös tutustumiskohteita:  ABF –hus, Ibn Rushd tai kulttuurikohteet (mm. Moderna Museet). Nostan kirjoituksessani esiin muutamia meitä kaikkia koskettavia  teemoja, joita seminaarissa käsiteltiin.
 

Unohda vanha – näe tulevaisuuteen!

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietasen puheenvuorosta ei puuttunut outoja termejä; ubinetti, robotisaatio, hybriditalous, biomassa yms. Puheenvuorosta mieleeni tarttui  muutama asia, joita voisimme  opistojen toiminnassakin pohtia:
1) luovuus ja innovaatiot ovat ratkaisu uuden kehittämiseen,
2) on kyettävä irrottautumaan vanhasta/luopumaan jo tunnetusta, jotta syntyy uutta,
3) on omattava näkökykyä tulevaisuuteen, mahdolliseen maailmaan (”vihreä elefantti”) ja
4) hyvinvointiyhteiskunnan ongelmat (mm.  masentuneiden määrän lisääntyminen, onnellisuus ei lisäänny, vaikka aineellinen hyvinvointi on kasvanut, eriarvoistumisen  nopea kehitys) ovat haasteita, joihin on tartuttava.

Imago – käyttäjät arvostavat, entä päättäjät?

Opistoissa työskentelevinä tiedämme, että opistopalveluiden käyttäjille olemme tärkeitä. Ongelmanamme on, miten saamme myös päättäjät vakuutettua opistotoiminnan merkityksestä  mm.  ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Teema otettiin esille mm. paneelikeskustelussa, johon osallistui opetushallituksen edustajia, kansalais- ja kansanopistojen liittojen toiminnanjohtajat, KVS:n edustaja. Toiminnan merkityksellisyyden avaaminen rahoittajille on opistotoiminnan elinehto nyt ja tulevaisuudessa. Tarvitaan mm. tutkimusten ja virallisten tilastojen osoittamaa tietoa toiminnan tuloksista. Pelkän ”mutu –tiedon” varassa olevat perustelut eivät riitä.

Opetusneuvos Pertti Pitkäsen puheenvuorossa esille nousi myös vapaan sivistystyön käsitteellinen vaikeus sekä selkiintymättömyys.  Käsitteet ”sivistyksellinen pääoma”, ”sivistyshyöty” avautuvat huonosti päättäjille, vaikka asioina ne on syytä ottaa vakavasti. Asioista pitäisi pystyä puhumaan siis arkisemmin, konkreettisemmin.
Vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintatavat näyttäisivät yhdentyneen. Opetusneuvos Pitkänen esitti myös kysymykset ”onko mahdollista pitää viiden vapaan sivistystyön oppilaitoksen koulutusmuotoa edelleen lainsäädännössä” ja ”mikä rooli tulevaisuudessa on yksityisillä koulutuspalveluiden tarjoajilla vapaan sivistystyön palvelutarjonnassa”? Tässäpä meille mietittävää?

Viestintä ja identiteetti

KVS:n toiminnanjohtaja Tapani Kujala pohti puheenvuorossaan vapaan sivistystyön viestintää. Vapaalla sivistystyöllä tuntuisi olevan vahva identiteetti, mutta meillä on ns. viestinnällinen ongelma. Kansalaisopistopalveluita tarjoavien opistojen nimien joukossa esiintyy opistoa, kansalaisopistoa, työväenopistoa, aikuisopistoa. Lisäksi on kansanopistot, joihin kansalaisopistot usein sekoitetaan.
Tapio Kujala esitti  neljä hyvää kysymystä opistojen identiteettityölle:

1. Miten sanoitamme opiston merkityksen?
2. Miten kerromme itsestämme?
3. Millainen mielikuva opistosta syntyy?
4. Miten viestimme paikallisesti, alueellisesti ja/tai valtakunnallisesti?

Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuneille esitettiin myös kysymys vapaan sivistystyön imagon vahvistamisesta. Jatkossa opistojen olisi panelistien mielestä panostettava enemmän:

1. toiminnan laatuun ja sen systemaattiseen kehittämiseen
2. tutkimukselliseen tietoon
3. parempaan yhteistyöhön
4. tunnettavuuden parantamiseen – kyettävä etsimään uusia kohderyhmiä, tunnistettava koulutustarpeita paremmin.

Ennakointiakin tarvitaan – mihin?

Seminaarissa oli mahdollisuus kuulla myös kansalaisopistojen ennakointitutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen tiedot on kerätty kuluttajilta paneelikyselynä elokuussa 2012. Lisäksi  toteutettiin puhelinhaastatteluita ns. aliedustuista ryhmistä (18-25 -vuotiaat).

Aliedustettujen ryhmien mielikuvissa kansalaisopistot tarjoajat kaikenlaisia kursseja kaikenlaisille ihmisille. Kurssien uskotaan täyttyvän nopeasti. Opistoja pidettiin edullisina, mutta kuitenkin vanhanaikaisina (suunnattu erityisesti vanhuksille). Useat vastaajat eivät kyenneet arvioimaan kansalaisopistotoimintaa, koska heillä ei ollut kokemusta ja tietämystä kansalaisopistosta. Kansalaisopisto sanana herätti vastaajissa mielikuvia, että kursseille voivat osallistua kaikki. Toisaalta sanaan sisältyi vastaajien mielestä myös tietynlaista vanhanaikaisuutta. Mielikuvat ohjaavat voimakkaasti valintojamme, mutta pystymmekö ja miten niihin vaikuttamaan?

Voisiko toimintaa kehittää  ja uudistaa aliedustettujen ryhmien tavoittamiseksi? Kyselyyn vastanneiden mielestä kurssitarjontaa on tulevaisuudessa monipuolistettava ja järjestettävä enemmän kurssipaikkoja/resursseja niille kursseille, joissa kysyntää on eniten. Olisi myös tehtävä kyselyitä, mille kursseille olisi kysyntää. Näin saataisiin uusia osallistujia sen sijaan, että vain aiemmin osallistuneet osallistuvat uudelleen samoille kursseille. Kurssitarjontaa tulisi suunnata tarkemmin tietyille kohderyhmille (esim. nuoret). Osa vastaajista kokee kurssien hinnat liian korkeiksi ja niitä toivotaan alennettavan. Mainontaa tulisi lisätä (esim. televisio, sosiaalinen media). Vastaajat toivovat myös mainontaa sellaisiin paikkoihin, joissa nuoret viettävät aikaansa. Myös nimen uudistaminen nykyaikaisempaan suuntaan saa aliedustettujen ryhmien vastauksissa kannatusta.

Summa summarum…

Opistotoiminnan kehittäminen edellyttää kykyä katsoa tulevaisuuteen, ja rohkeutta tehdä nykytilan analyysiä. Meidän on kyettävä jatkossa puhuttelemaan erilaisia ihmisiä erilaisilla ”kielillä”. Miten opistomme sisällöt puhuttelevat esim. nuoria?  Sosiaalisen median hyödyntämisessä viestinnässä ja markkinoinnissa meillä on vielä paljon opittavaa, samoin sisältöjen ja pedagogiikan kehittämisessä. Opistojen on myös reagoitava yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kyettävä tunnistamaan niistä nousevat koulutustarpeet.

Seminaari osui laatu- ja kehittämisavustushakemusten (Lake) hakuvaiheeseen. Monissa pöytäkeskusteluissa Lake ja Osaava –hankkeet nousivat esille. Valtionosuuksien ja opistojen ylläpitäjien rahoituksen vähentyessä, osaamisen ja toiminnan kehittäminen on yhä enemmän hankerahoituksen varassa. ILO OPPIA –verkostossa voimme olla ylpeitä siitä, että verkostoitumisella ja yhteisillä kehittämishankkeilla olemme saaneet paljon aikaiseksi. Kannustankin kaikkia opistojen opettajia ja muuta opistohenkilöstöä aktiivisesti osallistumaan mm. INNO OPPI –hankkeen järjestämiin koulutustilaisuuksiin oman osaamisen ja opistotyön kehittämiseksi.

Erja Launiala
Rehtori Naantalin opisto
 

INNOSTUS INNOSTAA!

Pitkään kansalaisopiston kieltenopettajana toimineena ajattelin jakaa huomioitani opettamisesta opistoissa. Vaikkapa sen tosiasian, että INNOSTUS tarttuu. Kieltenopetuksessa opettajan rakkaus kieleen ja sitä edustavaan maahan näkyy ja tuntuu ilmapiirissä ja saa oppilaat kiinnostumaan ja motivoitumaan niin, ettei opiskelua halua jättää kesken silloinkaan, kun asiat vaikeutuvat. Innostunut opettaja innostaa opiskelijansa asiastaan, oppiminen on mukavaa ja aika etenee vauhdilla – hupsis, joko se tunti meni?!   Kurssilta ei halua olla poissa, vaikka opiskelu onkin vapaaehtoista.

Oppiminen tärkeintä!
Tunneilla pitää olla mukavaa, eikä aika saa tulla pitkäksi, mutta PÄÄASIAN täytyy pysyä kirkkaana: oppilaat haluavat oppia uutta. Oppimisen ilo on suurinta ja todellisinta onnea oppitunneilla, vaikka monenlaista iloa ja vitsiä niihin sisältyykin.
Harmi kun en muista enää, miten oma didaktikkoni opettajankoulutuksessa asian ilmaisi, mutta ajatus oli, että se tapa opettaa, mikä on itselle luontevin, on myös se oppilaille paras. Ei siis kannata yrittää matkia muiden opetustyyliä, vaikka kehittyä jatkuvasti pitääkin.
 Kansalaisopistoissa opettaja voi käyttää kaikkea mahdollista opettamisensa tukena. Jos olet luova ihminen, ota kaikki potentiaali käyttöön. Jos osaat laulaa, soittaa, tanssia – kaiken tämä voit ottaa mukaan opetukseesi. Taideharrastuksesi, rakkautesi ruokaan – ihan minkä intohimosi vain! Anna itsestäsi!

Psykologinen silmä tarpeen
Kansalaisopistojen oppitunneille saattaa tulla hyvin arkoja aikuisia, siksi on hyvä kehittää psykologista silmää. Jollakin voi olla kovin huonot muistot omista kouluajoistaan. Katsele ja tunnustele siis ilmapiiriä. Uusi opetusasiakin on hyvä ottaa vasta, kun oppilaat ovat siihen valmiita. Joskus olen joutunut pyytämään anteeksi liian vaikeaa oppituntia ja näin saanut opiskelijat taas luottamaan omaan oppimiseensa.
Nuorenkin opettajan on hyvä muistaa, että opettaja on pomo. Nykyään opetus on enemmän oppimisen ohjaamista, mutta johtamista tarvitaan edelleen. Ilmapiiri saattaa huonontua, jos jonkun oppilaan vahva persoonallisuus alkaa ottaa liikaa tilaa oppitunneilla. Opettaja on se, joka tilannetta ohjaa, vaikka olisikin paljon nuorempi kuin opiskelijansa.
Usein ryhmissä on erinomainen yhteishenki ja opiskelijat haluavat jatkaa tiiviisti yhdessä. Opettajan tehtävänä on katsoa, että hyvä ryhmähenki ei tule tunkkaiseksi, eli aina täytyy ”olla tilaa vielä yhdelle”, jos vain luokkaan mahtuu. Oikealla tavalla hyvä ilmapiiri tarkoittaa sitä, että myös aivan uusi tulokas otetaan lämpimästi vastaan.

Rautalangasta!
Kansalaisopiston opettajan on hyvä osata vääntää rautalangasta – mutta ei sykkyrälle! Itse pitkälti vältän kielioppitermien käyttämistä, paitsi jos huomaan, että porukassa on useita kielioppi-ihmisiä.
Rakenteita on toki pakko ottaa, mutta termejä voi väistää. Englannin alkeissa on kylläkin puhuttava artikkeleista, mutta kun piirtää sydämen ympärille ja kertoo, että näitä pitää rakastaa, oppiminen onkin yhtäkkiä helppoa!

Jostain luin, että hyvä opettaja osaa tehdä vaikeistakin asioista helppoja. Olen samaa mieltä! Joskus on suorastaan innostavaa huomata, miten lopulta saa hankalankin kielioppiasian niin selkeäksi, että siitä tulee oppilaille täysin ymmärrettävä.

Lippu-lappu ja muu koulutus
Opettaja, kehitä osaamistasi! Koulutus on hyväksi! Itse aikoinaan tarvitsin kunnon vuoden kestävän opettaja-auskultoinnin. Se antoi hyvän pohjan. Mutta kun aloitin kansalaisopistossa, alussa oli erittäin tärkeää saada tietoa pitempään alalla työskenneiltä. Muistan vieläkin erään kurssin, jossa innostunut konkari kertoi omista lippulappu-systeemeistään. Edelleen käytän monia hänen oppejaan ja kikkojaan; esimerkiksi vaihdan pareja sananlaskujen ja muiden lippulappujen avulla. Toisaalta, ei pidä käyttää samoja menetelmiä jatkuvasti, vaihtelu on paikallaan, erityisesti, jos sama ryhmä jatkaa monta vuotta samalla opettajalla.

Muutama vuosi sitten opistoilla oli hanke nimeltä Kielitaiturit uusissa oppimisympäristöissä. Siinä yhteydessä Raision työväenopiston opettaja Jaana Hyövelä piti opettajakollegoilleen koulutusiltapäivän omista lippu-lappu –jutuistaan. Huomasin, että monet uudet opettajat innostuivat kovasti. Luulen, että jatkossakin tällainen koulutus, missä konkariopettaja kertoo menetelmistään uusille opettajille, on hyödyllinen. Ainakin omasta mielestäni kansalaisopistossa opettaminen vaatii omanlaisensa lähestymistavan.

Uudistu!
Varsinkin me pitkään alalla olleet tarvitsemme uudistumista. Ja meidän oppilaamme tarvitsevat sitä, että me uusiudumme. Opistoissahan sama opiskelija voi jatkaa kielenopiskeluaan tai kielitaidon ylläpitoaan vaikka kuinka kauan, joten opettaja joutuu keksimään jatkuvasti uutta  tunneille.  Koulutus voi auttaa. Uusi tekniikka voi auttaa. Matkustaminen oman kielen maissa voi auttaa. Ehkäpä voi jopa lähteä ihan uudestaan koulunpenkille. Aikuisena oppii toisella tavalla, motivoituneemmin ja innokkaammin ja huomaa, miten asioita voi hyödyntää opetuksessa.

Kannusta!
Ajattelen, että usein meidän aikuiset opiskelijamme tarvitsevat kannustusta vielä enemmän kuin lapset tai nuoret. Kieltenopetuksessa sitä tarvitsevat erityisesti englannin alkeisryhmäläiset tai ne, jotka eivät koskaan aiemmin ole kieliä lukeneet. Opettaja: muista kannustaa! Rakasta opiskelijoitasi, jotka tulevat vapaaehtoisesti rankan työpäivän jälkeen oppimaan uutta. Anna elämyksiä. Ole INNOstava!

Heli Hukkanen
Kieltenopettaja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopistossa

Innostutaan oppimisesta vuonna 2013!

Hei,

Hyvää uutta vuotta kaikille ja tervetuloa mukaan INNO-OPPI -hankkeen järjestämiin täydennyskoulutuksiin vuonna 2013! Koulutusten tarkoituksena on antaa ILO OPPIA! -opistoverkoston opetus- ja asiakaspalveluhenkilöstölle uutta osaamista oman työn tekemiseen sekä vahvistaa työssä jaksamista oman osaamisen kehittämisen sekä yhteisöllisyyden vahvistumisen kautta.

Tulevana kevään INNO-OPPI-hankkeessa toteutetaan osaamiskartoitus, jonka tarkoituksena on saattaa tietoon oppilaitosten henkilöstön täydennyskoulututarpeita. Kartoituksen lisäksi hanke järjestää opistojen rehtoreille kehittämiskeskustelukoulutusta, minkä aikana suunnitellaan vapaan sivistystyön lähtökohtiin soveltuvaa kehittämiskeskustelumallia. Opetushenkilöstölle järjestetään oman osaamisen kehittämiseen ja uusien kurssien suunnitteluun painottuva Ideasta kurssiksi - työpajapäivät, jossa tiimityön kautta ideoidaan uutta ja syvennytään kurssikokonaisuuksien eri osa-alueiden suunnitteluun ja hallintaan.

Tervetuloa mukaan oppimaan ja tekemään uusia tuttavuuksia!

Terveisin

Miia Lehtonen, hankekoordinaattori

Lämmintä Joulun odotusta kaikille!

INNO-OPPI –hankkeen ensimmäinen toimintakolmannes on päättymässä ja taskussa on monta uutta kokemusta, ajatusta ja ideaa. INNO-OPPI- hanke on täydennyskouluttanut kuluneen syksyn aikana opetushenkilöstöä tieto- ja viestintätekniikan osa-alueella ja antanut teorian ja käytännön esimerkkien kautta välineitä verkon käytön mahdollisuuksista osana opetustyötä.

Tieto- ja viestintätekniikan koulutusosa-alueen lisäksi INNO-OPPI hanke järjesti Tekijänoikeudet opetustyössä koulutuksen, mikä sai paljon kiitosta käytännönläheisestä lähestymisestä ja selkeästä toteutuksesta. Monikulttuurisuus opetustyössä luennolla perehdyimme kulttuurien eroavaisuuksiin ja siihen, mitä eri asioita tulee huomioida kulttuurien kohtaamisessa.

ILO OPPIA! -opistoverkoston rehtorit ovat kuluneen syksyn aikana työstäneet opistojen yhteistä Osaamisen johtamisen mallia, mikä julkaistaan alkuvuodesta 2013. Opistojen OTSO- mallin toteutusta tuettiin Osaamisen johtamisen koulutuskokonaisuudella.

Kiitos kaikille ILO-OPPIA! –opistoille, opetushenkilöstölle, toimisto- ja asiakaspalveluhenkilöille sekä yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta. Keväällä INNO-OPPI –hanke kutsuu uudestaan Innostumaan oppimisesta! 

Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää Vuodelle 2013!

Terveisin Miia Lehtonen /  hankekoordinaattori